Pohjoisen etnografian seura
Sääntöjensä mukaan Pohjoisen Etnografian Seuran tarkoituksena on vaalia
kansankulttuurien ja -uskon monitieteistä tutkimusperinnettä ja edistää
tämän paradigman kansallista ja kansainvälistä tunnettavuutta.
”Pohjoisuus” Seuran ja tutkimustradition nimessä viittaa yhtäältä
pohjoisten alueitten, kansojen ja kulttuurien tutkimukseen, toisaalta
pohjoisesta – varsinkin Suomesta ja muista Pohjoismaista – alkunsa
saaneeseen etnografiseen ja antropologiseen tutkimusperinteeseen. Tämän
perinteen uranuurtajina voidaan pitää mm. suomalaista M.A. Castrenia,
saamelaista L.L. Laestadiusta ja unkarilaista Antal Regulya – sekä
nykypäivän näkökulmasta seuran perustajajäseniä professori emerita Anna-Leena Siikalaa ja professori emeritus Juha Pentikäistä. Seura
haluaa jatkaa M.A. Castrenin aloittamaa moninäkökulmaista,
kenttätyöorientoitunutta traditiota, jonka mukaan kirjoituksettomien
kansojen historian muodostaa niiden etnografinen kuvaus:
[Etnografia] on vanhan asian uusi nimitys. Sillä ymmärretään
tiedettä, jonka kohteena ovat kansojen uskonnot, yhteiskunnalliset
olot, tavat ja tottumukset, elintavat, asumukset, sanalla sanoen:
kaikki, mikä kuuluu niiden ulkoiseen ja sisäiseen elämään. Etnografiaa
voitaisiin pitää osana kulttuurihistoriaa, mutta kaikilla kansoilla ei
ole korkeammassa merkityksessä historiaa, vaan heidän historianaan on
juuri etnografia. (Castrénin luennoilta 1851–52)
Monitieteinen lähestymistapa valottaa tutkittavaa kohdetta useista eri
näkökulmista. Parhaimmillaan se luo sekä tutkimusalojen että
tutkijoitten välistä vuoropuhelua. Seura haluaa tutkimuksellisin ja
tiedonjulkaisullisin keinoin tukea erityisesti pienten pohjoisten
kansojen ja kulttuurien henkiinjäämistä globalisoituvassa
maailmassamme. Seura tukee siksi erityisesti tutkimusta, joka rakentaa
tutkittavien ja tutkijain välistä tasa-arvoista vuorovaikutusta ja
pyrkii lisäämään erilaisten kulttuurien ymmärtämystä.